Vita

Kirsti Simonsuuri

Äidinkieliä

Tuli kaukainen viileä yksinäisyys
ilman toisten helvettiä
puhuin yksin kaikilla kielillä.
              Taoin salakielten avaimia:
              raikas vesi, latina
              makea mansikka, suomi.
Hiljaisuuteni oli syvä
kuin kohdussa kerran.

 

Muttersprachen

Eine Einsamkeit kam, fern und kalt
ohne die Hölle der anderen
allein sprach ich in allen Sprachen.
Schmiedete Schlüssel zu Geheimsprachen:
                 frisches Wasser, Lateinisch
                 süße Erdbeere, Finnisch.
Mein Schweigen war tief
wie im Mutterschoß einst.

Kaukainen Paratiisi

Enkelit tarkkailivat tapahtumien kulkua
kultaisilta reunoilta pimeään aikaan
minä uskoin enkeleihin,
selviytymisen strategioista paras.
Sitruunapuut olivat näkyviä
kun pimeä pakotti ne esiin
mutta ne eivät aina loistaneet
kalpeankeltaisina lyhtyinä.
Aina ei ollut paratiisi
mutta aina oli jokin paikka
ja paikka oli maailmassa
tässä ja nyt.
Hänet valaisi jokin näymätön
katse tai lyhty joka tuli kaukaa
ja vei häntä yöstä pois
ja se mikä oli näkymätöntä
liikutti kaikkea
lämpimänä ja punaisena kuin veri

 

Fernes Paradies

Engel prüften den Lauf der Geschehnisse
von den goldenen Rändern bis zur dunklen Zeit
glaubte ich an Engel,                          
die beste Strategie zurechtzukommen.
Zitronenbäume waren sichtbar
die Dunkelheit zwang sie hervor
doch haben sie nicht immer so geleuchtet
als fahlgebliche Lampe.
Nicht immer hat’s ein Paradies gegeben
doch immer irgendeinen Platz
der Platz war in der Welt
war hier und jetzt.
Ihn beschien irgendein unsichtbarer
Blick oder eine Lampe, die von weither kam
und ihn entführte aus der Nacht
und das,  was nicht sichtbar war             
bewegte alles
warm und rot wie Blut.